Taidan rakastaa sinua liikaa

Sirius istui risti-istunnassa Remuksen sängyllä.  

 "Remus?" Sirius kysyi tarkistaakseen oliko vieressä makaava poika vielä hereillä.

 "Niin" Remus kysyi avaten toisen silmänsä.

Harmaat silmät kohtasivat vaalean sinisten silmien katseen.

 "Rakastatko sinä minua?" Sirius kysyi, ja Remus sulki silmänsä huokaisten turhautuneena. Hän ei vastannut mitään.

 "Remus!" Sirius huudahti kärsimättömänä.

 "Sirius", Remus aloitti ja katsoi Siriusta kyllästyneesti. "Sinä kysyit tuota jo eilen!"

Sirius pyöritti silmiään.

 "Niin, niin, mutta rakastatko?"

Remus sulki silmänsä ja hymyili pienesti.

 "Rakastan" hän myönsi.

Siriuksen silmät loistivat.

*

 "Remus?" Sirius kysyi hiljaa.

 "Niin?" Remus vastasi maaten yhä sängyllään. Sirius mietti hetken, ja kysyi sitten hieman arastellen:

 "Saanko minä suudella sinua?" Remus katsoi Siriusta ihmeissään. Ei Sirius tavallisesti vaivautunut kysymään tuollaisia.

 "Öh… saat. Tietenkin" Remus ilmoitti. "Miksi et saisi?"  

 "Kunhan kysyin…" Sirius hymyili leveästi kumartuen painamaan huulensa vasten Remuksen huulia.

Suudelma oli aluksi arasteleva ja epäsiriusmainen, mutta ei kestänyt kauaakaan kun hän jo lipaisi kielellään Remuksen huulia.

Puolustukseen Sirius ajatteli, että se oli Remuksen käsien vika. Käsien, jotka vaelsivat hänen niskassaan ja saivat hänen ihonsa menemään kananlihalle.

Kun Sirius vihdoin irrottautui, hän tunsi miten Remus huokaisi hänen huuliaan vasten. Vai oliko se hän itse? Sitä hän ei ehtinyt ajattelemaan.

 "Vau" Remus sanoi hiljaa kuulostaen hiukan hengästyneeltä.

 "Mikä on vau?" Sirius kysyi virnistellen. Hän oli edelleen vain käsiensä varassa Remuksen päällä, eikä tehnyt elettäkään noustakseen ylös.

 "Milloin sinä olet noin hyväksi suutelijaksi oppinut?"

 "Ei minua turhaan pidetty Tylypahkan suurimpana naistenmiehenä" Sirius virnisti.

 "Niin, ennen kuin sinusta tuli miestenmies" Remus vastasi virnistykseen. 

 "Ei" Sirius kielsi päätään pudistaen, "Ei minusta tullut miestenmies".

Remus katsoi häntä pää kallellaan.

 "Eikö?"

 "Ei", Sirius vastasi hymyillen erittäin rakastettavasti. "Minusta tuli Remuksenmies"

Remus katsoi Siriusta ensin hiukan säikähtäneesti, mutta pian hänen ilmeensä pehmeni hymyksi.

 "Oikeasti?"

Sirius nyökkäsi. "Oikeasti"

Remus katseli vähän aikaa Siriuksen harmaisiin silmiin, kunnes virnisti.

 "Ai, tarkoitatko, että sinä… tykkäät pojista vain minun seurassani?" hän kysyi.

Sirius nousi pois Remuksen päältä ja oli hetken hiljaa, kuin miettien jotain.

 "Hmm… Itse asiassa, James on aika hyvännäköinen…" hän mietti ääneen ja virnisti Remuksen kauhistuneelle ilmeelle. Sitten hän kuitenkin vakavoitui jälleen.

 "Mutta sinua minä rakastan, enkä ketään muuta" hän sanoi katsoen suoraan Remuksen silmiin.

Remus nousi seisomaan.

 "Rakastatko?" Remus kysyi silmät loistaen.

 "Joo…" Hänen ilmeensä oli vilpitön, ja se sai jonkin hyppäämään Remuksen vatsassa. Kuin huomaamattaan hän tarttui hellästi Siriuksen olkapäihin ja veti tämän lähelleen.

Sellaista suudelmaa Sirius ei ollut koskaan saanut Remukselta. Se oli samaan aikaan vaativa ja intohimoinen, mutta kuitenkin hellä ja rakastava.

Suudelman päätyttyä Remus painoi otsansa vasten Siriuksen otsaa.

 "Rakas, mikset sinä ole kertonut minulle aikaisemmin?" Remus kysyi kuiskaten. Sirius kohautti harteitaan.

 "Minä en ole kovin hyvä näissä tunnejutuissa".

*

Makuusalissa oli aivan pimeää… Ainoat äänet jotka rikkoivat hiljaisuuden oli Jamesin ja Peterin kuorsaus ja uninen tuhina.

Sirius oli jo puoli tuntia sitten vaihtanut paikkaa Remuksen sänkyyn, ja makasi nyt pojan hellässä syleilyssä. Hän näpräsi sormillaan Remuksen vaaleanruskeita hiuksia ja hengitti hitaasti pojan kaulaa vasten.

 "Remus?" Sirius kuiskasi pojan kaulaa vasten.

 "Mmm…" Remus mumisi osoittaakseen olevansa vielä hereillä.

 "Vieläkö sinä rakastat minua?" Sirius kysyi kuiskaten. Remuksen ote hänen ympärillään tiukkeni.

 "Vielä".

Sirius painoi pienen suukon jonnekin Remuksen kaulalle.

 "Ethän sinä koskaan jätä minua yksin?" hän kysyi hyvin hiljaa.

Remus oli pitkään hiljaa, kunnes kuiskasi Siriuksen korvaan sanat, jotka jäivät kaikumaan vielä hyvin pitkäksi aikaa.

 "En, Sirius… Taidan rakastaa sinua liikaa".