Joka tapauksessa<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

"Remus, nousisit nyt ylös", maanittelin.

"En", Remus vastasi vetäen peiton päänsä yli.

"Mentäisiin katsomaan Harryä", yritin.

"Ollaanhan me nähty Harry ennenkin", Remus vastasi peiton alta.

"James ja Lilykin haluaisivat varmasti nähdä meitä joskus", sanoi, mutta sain vastaukseksi tuhahduksen.

"Juurihan me nähtiin", Remus sanoi. Huokaisin, ojensin käteni, vedin peiton Remuksen kasvoilta ja silitin hänen hiuksiaan.

"Voisit nousta nyt vain", yritin yhä. Remus ei reagoinut mitenkään, ei edes räpäyttänyt silmiään. Huokaisin uudestaan. Suutelin Remusta huulille, eikä Remus edelleenkään reagoinut. Hipaisin hänen poskeaan ja nousin seisomaan.

"Minä käyn sitten yksin Pottereilla", sanoi ja vedin paidan päälleni. "Ei kannata odottaa kovin pian takaisin", lisäsin. Ei vastausta. Jätin Remuksen yksin ja lähdin.

 

Remuksella oli usein sellaisia synkkyyspuuskia usein. Täysikuun jälkeen ne olivat pahempia… Remus vain hautautui sänkyyn peiton alle eikä tullut sieltä pois millään suostuttelulla. Yritin usein vaikka mitä keinoja, jotta olisin saanut Remuksen pirteämmäksi ja iloiseksi. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Pahimmassa tapauksessa kaikki vain paheni. Joskus se kesti viikon, joskus kuukauden, ilman että Remus nousi sängystä. Joskus pelkäsin, kun Remus ei syönyt mitään, että hän yritti nälkiinnyttää itsensä kuoliaaksi.

Puhuin Remuksesta usein vain Lilylle ja Jamesille. Toisaalta, kenelle muullekaan olisin voinut puhua? Vanhempia minulla ei oikeastaan ollut ja vaikka olisikin ollut, mitä he olisivat välittäneet minun kultani mielenterveydestä?

 

Ilmiinnyin Jamesin ja Lilyn talon pihalle. Sisälle en olisi lukuisten suojaloitsujen takia päässyt.

Soitin ovikelloa ja kuuntelin. Harry avasi pienen kitansa ja alkoi huutaa. Askelia. Kissa rääkäisi. Ovi avautui ja sen takaa paljastui James.

"Anturajalka! Hienoa, tule äkkiä sisään, ettei Harry huomaa oven olevan auki. Hän on nykyään aivan liian nopea liikkeissään", James sanoi.

Astuin sisään kotoisaan eteiseen ja riisuin kenkäni.

"Minne sinä jätit Kuutamon?" James kysyi kun kävelin hänen perässään olohuoneeseen, jossa Lily yritti syöttää Harryä Perunasose lensi kaaressa Lilyn paidan rinnuksille.

"Ai, hei Sirius", Lily sanoi huomatessaan minut. Tervehdin häntä ja istuin Harryn viereen lattialle.

"Hei, Harry", tervehdin Harryakin, joka oman nimensä kuullessaan käänsi päätään niin, että lusikka jota Lily yritti hänelle tarjota, osui häntä poskeen.

"Ti-ti", Harry sanoi taputtaen polveani. "Ti-ti" oli ilmeisesti jonkun näköinen vastine Siriukselle, sillä aina minut nähdessään, hän sanoi "Ti-ti".

"No, mikäs sinut tänne lennätti?" James kysyi.

"En minä itse asiassa lentänyt", vastasin. "Ilmiinnyin."

James pyöritti silmiään. "Ei meidän tarvitse kiinnittyä yksityiskohtiin", hän sanoi.

"No, ehkä sitten tuo sinun jumalattoman kaunis vaimosi", vastaisin istuttaen Harryn syliini.

"Voi ei", James sanoi muka-pelästyneenä, "etkö sinä olekaan homo?"

"Omo!" Harry säesti ja taputti käsiään.

"James, älä opeta tuollaisia Harrylle", Lily moitti. "Viime viikolla Harry oppi sanomaan 'hitto', kun James kirosi ruoan kanssa", hän anoi minulle.

"Äh, Lily-rakas, pitäähän lapsi opettaa tavoille", James sanoi. "Mutta, Sirius, et kertonut, minne jätit Remuksen", hän kysyi välittämättä Lilyn murhaavasta katseesta.

"En jättänyt. Hän jätti itse itsensä", vastasin.

"Ti-ti!" Harry sanoi taas.

"Ai", James sanoi. "Eli Remus on siis taas.." James etsi sopivaa sanaa, mutta koska tiesin, mitä hän tarkoitti, nyökkäsin.

"Yrittäisit puhua Remus-raukalle", Lily sanoi purren kynsiään. Se näytti söpöltä, ajattelin ja kirosin itseäni heti perään. Minulla oli Remus ja Lily oli Jamesin vaimo, toistin mielessäni ja minulta jäi Jamesin kommentti kuulematta.

"Olenhan minä yrittänyt Remukselle puhua", sanoin, vaikken ollut varma, sopiko kommenttini siihen kohtaan lainkaan. "Mutta hän ei kuuntele."

Lily rypisti otsaansa.

"Kyllähän hänen on jossain vaiheessa pakko kuunnella", hän sanoi. "Kertoisit hänelle, mitä oikeasti tunnet häntä kohtaan ja lisäät vielä, kuinka huolissamme me kaikki olemme hänestä."

Nyökkäsin. Lily oli oikeassa.

Huomasin äkkiä, että Harry oli nukahtanut syliini. Nostin hänet Lilyn odottavaan syliin ja pidin huolen, että Lily joutui koskemaan sormiini samalla kun otti Harrya vastaan.

"Joko sinä menet?" James kysyi.

Nyökkäsin. "En uskalla jättää Remusta kovin pitkäksi aikaa yksin kotiin", sanoin. James nyökkäsi osoittaakseen, että ymmärsi huoleni.

Sanoi Jamesille ja Lilylle nopeat heipat ja katosin eteisen., Vedin kengät jalkoihini ennätys vauhtia, olin astua matolla makaavan kissan päälle ja riuhtaisin oven auki.

Nojasin oven ulkopintaan syyllisyyden tunteen levitessä rintaani. En ollut menossa takaisin kotiin…

 

Ilmiinnyin jästilontoossa sijaitsevan kerrostalon pihalle, vähät välittämättä siitä, oliko lähistöllä tuijottavia jästejä, jotka pelkäsivät kaikkea, joka oli vähänkin outoa.

Ravasin tottuneesti portaat kolmanteen kerrokseen. Soitin asunnon numero 11 ovikelloa. Odotin. Oven tuli avaamaan mustaan toppiin ja farkkuihin pukeutunut kaunotar tupakka suupielessään. Tupakasta nouseva savu kirvelsi silmiä, mutten välittänyt siitä.

Nainen veti keuhkonsa täyteen tupakan kitkerää savua, päästi minut sisään ja sulki oven perässään.

Tupakka tipahti ovimatolle kun suutelin vaaleaa naista rajusti huulille.

"Odottaisit nyt edes vaikka sohvalle asti", naisen soinnukas ääni sanoi. Hän tarttui ranteeseeni ja veti oviaukosta sisään ja istutti minut ruskealle nahkasohvalle.

Hän istui hajareisin syliini ja työnsi kielensä kurkkuuni…

 

Hetkeä myöhemmin rakastelimme siinä kovalla nahkasohvalla. Eikä se olut ensimmäinen kerta… Eikä ainoa nainen…

Miten hyvältä naisvartalo tuntuikin omaani vasten, kuinka paljon sellainen pieni nainen pystyikin lohduttamaan, kun kukaan muu ei siihen pystynyt.

Tiesin pettäväni Remusta. Mutta hänkin petti minua omalla tavallaan. Joka kerta kun yritin piristää häntä, eikä hän reagoinut minuun mitenkään, se tuntui pahemmalta kuin se, ettei minulla olisi ollut Remusta lainkaan. Joka tapauksessa rakastin häntä…

Mutta myös Lily ajautui uniini, riivasi punaisella tukallaan ja kirkkaan vihreillä silmillään. Tuntui pahalta katsoa, kuinka hän suuteli Jamesia, sai tämän kanssa lapsen, oli onnellinen Jamesin kanssa. Oli vaikeaa katsoa jopa Harrya silmiin, hänen silmänsä olivat suorat kopiot Lilyn kauniista kirkkaan vihreistä silmistä…

Mutta kuitenkin, minä rakastin Remusta…

 

"Minä en vieläkään ole Lily", nainen sanoi katsellen kun vedin housuja jalkaani.

"Sillä ei taida mitään väliä", sanoin. Nainen tuhahti, työnsi tupakan täydellisten huuliensa väliin, ja sytytti sen. Huone täyttyi pian tupakan hajulla.

Kaivoin farkkujeni taskusta muutaman rypistyneen setelin ja työnsin ne sen jästinaisen pikkuiseen kouraan.

"Viimeksi annoit enemmän", nainen sanoi laskien rahoja kädessään.

"Ehkä sinä annoit viimeksi paremmin", sanoin kylmästi. Nainen puhalsi tupakansavun silmilleni.

"Jos ei kelpaa, ei kannata tulla enää kerjäämäänkään", nainen sanoi. En vastannut mitään, käännyin vain pois. Kuulin naisen kiroavan minut kaikkein syvimpään helvettiin. En välittänyt, avasin oven ja paukautin sen perässäni kiinni.

Rappukäytävässä katsoin ympärilleni mummojen varalta. Kun ketään ei näkynyt, keskitin kaikki ajatukseni kotiin…

 

"Remus, oletko täällä?" kysyin, kun saavuin eteiseen. Ei vastausta. Suuntasin askeleeni makuuhuoneeseen, avasin oven.

Remus makasi edelleen sängyssä, juuri siinä, mihin olin hänet aiemmin päivällä jättänyt. Istuin sängylle Remuksen viereen ja suutelin häntä hellästi huulille.

"Lilyltä ja Jamesilta terveisiä", sanoin. Ei vastausta. "Käskivät sanoa, että me ollaan oikeasti huolissamme sinusta."

Remus ei vastannut. Huokaisin.

"Kulta, yrittäisit piristyä, minulla on ikävä sinua", sanoin silittäen hänen hiuksiaan. Ei vieläkään vastausta, mutta yksi yksinäinen kyynel Remuksen poskelle. Pyyhin sen pois, luvaten itselleni, etten enää päästäisi Lilyä uniini, enkä muita naisia housuihini.

Minulla oli Remus, se riitti.

Ja tunsin omienkin poskieni kastuvan.