huna-chanille, joka toimit mun muusanani. : )

 

Kulta, edes ihan pikkuinen lapsi!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”Arvaa mitä, Remus-kulta”

”Haluankohan minä kuulla…?”

”Minä mietin yhtä asiaa.”

”No?”

”No, kun Lily ja James saa lapsen…”

”Niin, tiedän kyllä. Eihän Jamesin suusta enää muuta kuulekaan, kuin sitä, miten hän on saanut uuden elämän alulle.”

”No, minä mietin, että miksi ei mekin voisi saada lasta.”

”Me?”

”Niin, me.”

”Tiesitkö, että lapsen tekoon tarvitaan nainen?”

”Voidaan lainata vaikka Lilyä tai vaikka - ”

”Haluat lainata parhaan ystäväsi vaimoa siihen, että saisit lapsen? Kuule, en usko, että Lily suostuu.

”Maailmassa on monta miljardia naista, kyllä varmaan yksi suostuu. Ja jos ei, niin voihan aina adoptoida.”

”Kuule, oletkohan sinä ihan terve?”

”Olen, olen. Mutta eikö sinustakin olisi mukavaa katsella, kun pieni lapsi oppii uusia asioita, kuten kävelemään ja sanomaan sinua isäksi.”

”Siinäpä lapsella hyvä elämä, kaksi isää, ei yhtään äitiä…”

”Sinä saisit päättää nimenkin.”

”Sirius, me puhumme nyt ihmisestä, emme koirasta.”

”Mutta olisihan se kuitenkin koirasudenpentu.”

”Kuule, Sirius, minusta tuo ei todellakaan ole hyvä idea.

”Eikö yhtään, yhtään hyvä idea?”

”Ei, ei yhtään, yhtään, yhtään hyvä idea. Mieti nyt, eihän tänne edes mahdu lasta. Hyvä että me mahdumme.”

”Sinä olet ilkeämpi kuin minä luulin.”

”Sirius, miettisit nyt järjellä. Lapsi tarkoittaisi sitä, että sinulta menisi kaikki vapaudet, lapsi valvottaisi sinua öisin – ”

”Valvonhan minä muutenkin, eikä silloin ole lasta lähettyvilläkään!”

” – sinun pitäisi katsoa koko ajan sen perään, joutuisit olemaan päivät kotona, joutuisit tekemään lapselle ruokaa. Ja entä täysikuulla? Minne sinä lapsen silloin panisit?”

”Ainahan on Lily ja James ja Peter. Kyllä jollekin lapsi yhdeksi yöksi kuukaudessa kelpaa.”

”Kuule Sirius, jos vaikka mietittäisiin tätä uudestaan sen jälkeen kun olet vähän aikaa vahtinut Lilyn ja Jamesin lasta.”

”Kulta, edes ihan pikkuinen lapsi.”

”Kyllä se pikkuinenkin isoksi kasvaa.”

”Rakas, etkö sinä halua lasta kanssani?”

”Suoraan sanoen en, minä en halua lasta sinun kanssasi. Se lapsi saisi iän ikuisia traumoja sinun kasvatuksessasi.”

 

”Remus kuule…”

”Ei kai taas siitä lapsesta?”

”Ei, ei lapsesta. Se olikin erittäin huono idea.”

”Sitä minäkin. No, mitä sitten?”

”Minä haluankin koiran.”

”Mitä? Koiran? Tämän täytyy olla vitsi!”

”Ei ole! Remus, kyllä meille koira sopii, ihan pieni, sellainen söpö, valkoinen, joka tapittaisi sinua ruskeilla nappisilmillään ja odottaisi aina kotiintuloasi.”

”Sirius…”

”Ja joka nukkuisi korissa meidän makuuhuoneessa ja – ”

”Hyvä on, Sirius, hankitaan koira.”

”Oo! Ihanaa! Remus minä tiesin, että sinä suostuisit!”

”Mutta vain sillä ehdolla, että minä saan päättää sille nimen!”