Mutta he eivät tienneet

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mustatukkainen mies kävelee pitkin tummaa katua, jonka kivetyksen välistä kasvaa yksittäisiä ruohonkorsia. Kadun molemmin puolin kasvaa rehottavaa ruohoa, jota ei ulkonäön perusteella oltu leikattu moneen viikkoon.

Miehen hiukset valuvat takkuisina ja likaisina miehen komeille kasvoille, mutta hän ei välitä. Se on pieni ongelma verrattuna miehen muihin ajatuksiin.

Mies työntää kätensä syvälle repaleisten farkkujensa taskuihin ja luo katseensa maahan. Musta t-paita miehen päällä on likainen ja ryppyinen. Kengät hänen jaloissa olivat jo aikansa eläneet, mutta mies ei aikonut ostaa uusia. Ne olivat hyvät niin kauan, kun pysyivät jaloissa.

Muutama nuorempi naishenkilö kuiskii vähän matkan päässä miehestä. He ovat pistänet merkille miehen komeapiirteiset kasvot ja hyvän vartalon. Mies on kursailematta komea, muttei ilmeisesti välitä siitäkään. Naisten kuiskintaan hän vastaa kaivamalla taskustaan tupakka-askin ja sytyttämällä tupakan. Joka henkäisy tupakan kitkerää savua näyttää tuottavan hänelle mielihyvää… Mutta pian,  kuin jonkun näkymättömän voiman johdosta, mies heittää vasta puoleen väliin poltetun tupakkansa läheiseen vesilammikkoon. Pian hän näyttää kuitenkin katuvan päätöstään ja hän sytyttää uuden tupakan, polttaa sen loppuun ja sytyttää vielä yhden. Ja sen jälkeen vielä neljännenkin… Aski tyhjenee pian kokonaan, jonka jälkeen mies näyttää vihaavan itseään. Hän heittää tyhjän tupakka-askin kaikin voimin pusikkoon. Kädet tiukasti taskussaan mies jatkaa matkaansa.

Joku saattoi ajatella, että tuo mustatukkainen mies olisi aivan tavallinen, vain ehkä hieman epätoivoinen. Mutta he eivät tienneet, että miehen ajatukset kulkeutuivat kotona olevaan puukkoon, joka odotti pääsyä kosketuksiin miehen ranteen kanssa…

Mies on saanut kävelemisestä tarpeekseen. Hän kipaisee läheisen talon taakse ja katoaa vaimeasti poksahtaen.

 ”Sirius, sä oot taas polttanut”, sanoo vaaleatukkainen mies, jolla on vaaleansiniset silmät.

 ”Mitä siitä?” Siriukseksi kutsuttu mies tiuskaisee.

 ”Sä sanoit, että lopetat sen!” vaalea mies sanoi katkerana.

 ”Remus, älä valita. Kuka siitä välittää, pilaanko mä keuhkoni vai en?” mustatukkainen mies kivahtaa.

Vaaleampi mies, Remus, kääntää katseensa alas, kohti sylissään makaavia käsiään.

 ”Mä välitän”, hän sanoo hiljaa. Hänen seurassaan istuva mies huokaisee, tulee istumaan toisen viereen ja halaa tätä.

 ”Anteeks”, mies kuiskaa, ”ei mun pitänyt tiuskia sulle.”

Remukseksi kutsuttu mies halaa mustatukkaista miestä takaisin.

 ”Kunhan lopetat polttamisen, jooko”, hän kuiskaa.

 ”Joo, joo, lopetan.”

Puukko kohtaa kuitenkin ranteensa.