Enkä halua päästää…

Pimeä huone ilman valon lähdettä.
Olen yksin. Yksin, yksin, yksin.
Niin kuin olen koko elämäni ollut.
Sinun lähtösi jälkeen.
Ilman kosketustasi, suudelmiasi…
Kunnes tunnen sen.
Kosketat minua.
Kierrät kätesi takaapäin ympärilleni.
Otsasi vasten olkapäätäni.
Harhaa, yritän sanoa itselleni. Harhaa, ei todellista. Harhaa!
Todellista…
Puristan silmäni kiinni. Avaan ne. Mustaa. Pimeää. Pelottaa.
Kaikki katoaa.
Mutta kosketuksesi jää.
Kätesi kiipeävät kohti paljaita kylkiäni.
Harhaa! kuulen ääneni huutavan. Huudan.
Tunnen sinut niskassani.
Huulet.
Kädet.
Kosketus.
Ei, ei voi! huudan tyhjyyteen. Poissa, olet poissa, sinua ei ole enää! Olet mennyt, jättänyt.
Poissa…
Haluan koskettaa sinua…
Kulta, anna koskettaa.
Iho iholla, huulet huulilla.
Hengitys salpaantuu kosketuksesta.
Ikävä…
Haluan suudella.
Ja tunnen huulet huulillani, iho ihoa vasten.
Tunnen tuoksusi.
Hiukset sormissani.
Kätesi selälläni, etsien, kaivaten, rakastaen.
Kuulen ääneni huutavan, en kuule kuitenkaan mitään.
Näen pimeässä kasvosi.
Kulta, älä jätä uudestaan.
Itken.
Suutelet. Rakastat. Kosketat.
Pimeää. Pelottavaa. Haluan pois, mutten halua sinua pois luotani.
Olet siinä.
Minun. Edes sen hetken.
Enkä halua päästää…
Sinua.
Pois.
Haluan pitää sinut lähelläni.
Et saanut lähteä enää, en kestä, jos lähdet.
Kuiskaat korvaani. En kuule sanoja.
Mutta ymmärrän.
Ja kosketus häviää.
Vajoan polvilleni.
Kiroan. Huudan ilman ääntä. Huusin sinua takaisin.
Rakastan…
Puhallat niskaani.
Kuiskaat korvaani.
Vannot rakkautta.
Ei koskaan enää yksin.
Suutelet.
Halaat.
Kosketat.
Rakastat.
Itken.

Ja herään.